Mikkelin räjähdys hillitsi poliisin liipaisinsormea – panttivankidraamasta tulee kuluneeksi 30 vuotta
Vuoden 1986 panttivankitilanne vaikutti poliisin myöhempiin toimintatapoihin.
KOLMEKYMMENTÄ vuotta sitten saumaaja Jorma Takala, 36, yritti muuttaa elämänsä suunnan kyseenalaisella tavalla.
Hän päätti ryöstää pankin.
Ryöstö johti Mikkelin pankkivankidraamaan ja vaikutti asiantuntijoiden mukaan välillisesti siihen, että Suomen poliisi on käyttänyt viime vuosikymmeninä asetta harvemmin kuin monen muun maan poliisit.
”Mikkelin tapauksella on varmasti ollut vaikutusta poliisin toimintatapoihin ja voimankäyttöön”, vahvistaa Lounais-Suomen poliisin rikoskomisario Aki Lahtinen.
Lahtinen on tehnyt pro gradu -tutkielman poliisin voimankäytöstä.
PANTTIVANKITILANNE päättyi kahden ihmisen kuolemaan Mikkelin torilla hieman ennen aamuneljää 9. elokuuta 1986. Siitä tulee tiistaina kuluneeksi tasan kolmekymmentä vuotta.
Neljätoista tuntia aiemmin poliisi sai hälytyksen pankkiryöstöstä Helsingin Jakomäessä.
Ryöstäjä linnoittautui konttoriin asiakkaiden ja henkilökunnan kanssa. Hän otti pakomatkalle panttivangikseen kaksi naista ja yhden miehen.
Mies päätyi pankinjohtajan autolla Mikkelin torille asti.
Poliisit piirittivät auton ja mies kävi neuvotteluja heidän kanssaan. Autossa oli panttivankien lisäksi katkaistu haulikko ja räjähteitä.
Noin kahden tunnin jälkeen neuvottelut kiristyivät. Mies huusi ja uhkasi räjäyttää auton.
Lähellä olleet poliisit kehottivat panttivankeja pakenemaan autosta. Kun naiset pääsivät ulos, kolme poliisia ampui kaappaajaa kohti autoon.
Tällöin mies ilmeisesti räjäytti itse dynamiitin. Hän ja 25-vuotias miespanttivanki kuolivat.
LAHTISEN mukaan joidenkin mielestä poliisi toimi oikein ampuessaan autoon mutta toisten mielestä poliisi johti itse tilanteen aseenkäyttöön, vaikka se ei olisi ollut välttämätöntä.
”Tällaisen tilanteen hoitaminen olisi poliisille äärimmäisen hankalaa tänäkin päivänä. Sitä ei tiedetä, mitä henkilö olisi tehnyt, jos poliisi ei olisi toiminut sillä tavalla”, Lahtinen sanoo.
Mikkelin pankkivankitilanteessa oli epäselvää, kuka johtaa poliisin toimintaa piiritystilanteessa. Epäselvältä vaikutti sekin, miten ampuminen alkoi ja kuka antoi siihen luvan.
Tapahtumat veivät oikeuteen useita poliiseja. Korkein oikeus tuomitsi lopulta vain kenttäjohtajana toimineen komisarion äänestyspäätöksellä sakkoihin.
POLIISIN voimankäytöstä väitöskirjan tehnyt rikostarkastaja Markus Terenius on todennut, että Suomen poliisi onnistuu nykyisin välttämään voimankäytön paremmin kuin useimpien muiden maiden poliisit.
Hänen mukaansa Suomen poliisi ei ole aina ollut yhtä varovainen, vaan muutos tapahtui erityisesti Mikkelin tapauksen sekä eräiden muiden poliisin saamien tuomioiden seurauksena 1980- ja 1990-luvuilla.
Piiritystilanteiden johtosuhteet määriteltiin tällöin tarkasti. Lisäksi poliiseille alettiin korostaa entistä enemmän, että aseenkäyttö on lähtökohtaisesti viimeinen mahdollinen keino.
”Nykypäivän poliisitoiminnassa Mikkelin kaltaisen epäselvän tilanteen ei pitäisi olla mahdollinen. Kaikki tietävät paikkansa sekä sen, kuka toimintaa johtaa. Myös mahdollinen aseen käyttäjä määritellään etukäteen, jos se on mahdollista”, Aki Lahtinen kertoo.
TUOREITA tilastoja katsomalla voi herätä kysymys, ovatko poliisin aseenkäyttötavat jälleen muuttumassa. Pelkästään viime ja tänä vuonna on kuollut kolme ihmistä poliisin ampumana. Se on yhtä monta kuin vuosina 2000–2014 yhteensä.
Lahtinen uskoo, että kyse on vain sattumasta.
”En näe mitään syytä, mikä olisi aiheuttanut sellaisen muutoksen. Ohjeistuksia arvioidaan ja asiaa käsitellään koulutuksissa koko ajan”, Lahtinen sanoo.
Oikaisu 8.8. kello 10.10: Mikkelin panttivankitilanne päättyi aamuyöllä 9. elokuuta 1986, ei 9. heinäkuuta.
Pankkiryöstö johti räjähdykseen
■ Mikkelin pankkivankidraamaksi kutsuttu tapahtumasarja on yksi Suomen rikoshistorian dramaattisimmista ryöstöistä.
■ Pankkiryöstö Helsingissä johti piiritystilanteeseen
ja räjähdykseen Mikkelin torilla. Kaksi ihmistä kuoli
ja useita loukkaantui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti