Sunnuntaina 95 vuotta täyttänyt Aira Samulin ei saa sodan muistoja mielestään: ”Elän uudestaan sitä päivää, kun lähdimme evakkoon”
Ukrainan sota on kuin historiasta kopioitu, ajattelee talvisotaa paennut Karjalan evakko Aira Samulin.
Vaikeista ajoista huolimatta tulevaisuuteen on luotettava, sanoo 95-vuotias Aira Samulin. ”Vain silloin on mahdollisuus selviytyä”, hän ajattelee.
TANSSILEGENDA Aira Samulin täyttää sunnuntaina 27. helmikuuta 95 vuotta.
”Ovikello soi koko ajan”, hän sanoo puhelimeen.
Taustalta kuuluu naurua ja puheensorinaa, sillä Samulin viettää juuri syntymäpäiväjuhliaan. Juhlijoita on peräti neljässä sukupolvessa.
Jatkamme keskustelua paremmalla hetkellä.
MERKKIPÄIVÄSTÄ huolimatta Samulinin ajatukset ovat jossain muualla. Ukrainan sota on nostanut hänen mieleensä kipeitä muistoja, joista hän haluaa puhua avoimesti.
”Näitä asioita kukaan muu ei enää muista, joten minun on pakko niistä kertoa.”
”Minulla on 12-vuotiaat lapsenlapsenlapset, ja tiedän, miten paljon lapsi ymmärtää. Asioista ei kannata hyssytellä. Tärkeintä on, että aikuinen pysyy rauhallisena.”
VIIME päivien tapahtumat ovat kuin kopioituja historiasta, Samulin ajattelee.
”Jo ilmapiiri ennen hyökkäystä oli samanlainen kuin ennen talvisodan alkamista.”
Hän joutui itse evakoksi kolme päivää talvisodan syttymisestä. Sunnuntai on myös kolmas päivä siitä, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.
”En saa sitä hetkeksikään mielestäni näinä päivinä. Minulla on suru sydämessä ukrainalaisten vuoksi.”
VAIN 13-vuotiaana Samulin joutui pakenemaan sodan jaloista. Hänen isänsä Viktor oli vartiopäällikkö rajalla.
”Talomme tärisi, kun pommikoneet lensivät ylitse. Olimme kahden kilometrin päässä rintamalinjasta, ja perheessämme oli kahden kuukauden ikäinen vauva”, Samulin kertoo.
Suomenhevosella kulkenut sotilas huomasi perheen ja vei heidät viimeiselle evakuointijunalle.
”Olin jo valmistautunut siihen, että vihollinen tulee ja tappaa meidät.”
NYT mediassa kerrotaan, kuinka ukrainalaiset pakenevat sodan jaloista ruuhkaisilla teillä ja täpötäysissä junissa.
”Heillä on laukuissaan pieni omaisuus ja lapset mukana. Olen sen kaiken kokenut, ja muistan sen niin hyvin. Nyt elän uudestaan sitä päivää, kun lähdimme evakkoon.”
Jo sadattuhannet ukrainalaiset ovat joutuneet jättämään kotimaansa Venäjän hyökkäyksen alettua. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan Ukrainasta oli paennut naapurimaihin noin 368 000 ihmistä sunnuntaihin mennessä.
Samulin on huolissaan sekä pakenevien siviilien että molemman puolen sotilaiden vuoksi.
”He ovat kaikki samoja poikia, joiden henkiä hyökkääjä ei arvosta.”
LOTTA SVÄRD SÄÄTIÖ nimesi Samulinin vuoden lotaksi 2021. Tunnustus myönnetään lottatyössä ansioituneelle tai ahkerasti lottahengessä toisten hyväksi toimineelle suomalaiselle naiselle.
Samulin liittyi pikkulottiin 8-vuotiaana, ja varsinainen lotta hänestä tuli 17-vuotiaana.
Säätiö näki ansiokkaana Samulinin aktiivisen mielenterveystyön, ja hänet tunnetaankin erityisesti kannustavasta asenteestaan.
Tällaisina aikoina suru valtaa positiivisimmankin ihmisen.
”Olen sellainen ihminen, joka ei paljoa itke. En pelkää, enkä joudu paniikkiin. Nyt minulla on kyyneleet silmissä koko ajan.”
SAMULININ elämänasenteeseen kuuluu, että tulevaisuuteen täytyy luottaa.
”Vain silloin on mahdollisuus selviytyä.”
Hän näkee ympärillään paljon asioita, joista olla kiitollinen, kuten kevään valo ja läheiset ihmiset.
”Heidän kanssaan olen jo ehtinyt viettää syntymäpäiväni etkoja ja etkojen jatkoja. Haluan kiittää kaikkia muitakin, jotka ovat muistaneet minua. Juhlimisessa menee ehkä koko loppuvuosi.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti