Sanoittajamestari Vexi Salmi on kuollut
Vaikea sairaus nujersi suomalaisen iskelmän työmyyrän.
Sanoittaja, tuottaja ja taidekeräilijä Veikko "Vexi" Salmi kuoli varhain tiistaiaamuna Helsingin Terhokodissa nopeasti edenneeseen vaikeaan sairauteen. Hän oli kuollessaan 77-vuotias.
Hämeenlinnassa vuonna 1942 syntynyt Vexi Salmi oli yksi Suomen tuotteliaimpia sanoittajia. Hän on tehnyt erilaisten arvioiden mukaan viidestä kahdeksaan tuhatta laulutekstiä, joista yli 3000 on levytetty. Tuottelias Salmi julkaisi tekstejä omalla nimellään, mutta käytti lisäksi yli kymmentä salanimeä.
Salmi korosti työläistaustaansa ja työläisyyttään. Hänen mukaansa tekstien tekemisessä ei ollut mitään kummallista. Sanat syntyvät ”kun istutaan pallille ja aletaan kirjoittaa”.
Salmi toimi myös musiikkituottajana ja managerina.
Hänen merkittävin luomuksensa oli Irwin Goodman, jolla Salmi löi läpi suomalaisessa musiikkibisneksessä 1960-luvun puolivälissä. Irwin eli Antti Hammarberg oli Salmen lapsuuden- ja nuoruudenystävä Hämeenlinnasta. Itselleen Salmi otti taiteilijanimen Emil Retee.
Salmi teki Irwinille tekstejä ja toimi tämän imagonrakentajana sekä managerina.
Parivaljakon jäljiltä jäivät elämään sellaiset kappaleet kuin Työmiehen lauantai, Ei tippa tapa ja Rentun ruusu. Viimeksi mainittu laulu liittyy Irwinin comebackiin 1980-luvulla.
Salmi otti Irwinin kanssa kantaa holhousyhteiskuntaan, teennäisyyteen ja Yleisradion sensuuripolitiikkaan.
Työskennellessään 1970-luvulla Toivo Kärjen levy-yhtiössä Salmea kiellettiin kirjoittamasta Irwinille pilkkalauluja uskonnosta, Neuvostoliitosta tai presidentti Urho Kekkosesta.
Salmen ja Irwinin kulta-aika osui 1970-luvulle, kun Irwin voitti kahtena perättäisenä vuonna Syksyn sävel (MTV) -kilpailun. Hittejä syntyi myös monelle muulle artistille, kuten Markku Arolle, Fredille, Vesku Loirille, Katri Helenalle ja Paula Koivuniemelle. Oo mikä nainen, Jos konduktöörin nait, Katson sineen taivaan ja Puhu hiljaa rakkaudesta soivat ahkerasti radiossa.
Levybisnes kaatui
Salmi perusti 1970-luvun jälkipuolella oman levy-yhtiön ja sen rinnalle myöhemmin toisen yrityksen, joka julkaisi musiikkia Flamingo-levymerkillä. Tuotantotiimin kuuluivat Salmen lisäksi Kassu Halonen ja Kisu Jernström.
Suurimman menestyksensä kolmikko saavutti Kirkan kanssa, joka oli voittanut Syksyn sävelen kappaleella Surun pyyhit silmistäni vuonna 1988. Samanniminen levy nousi Suomen myydyimmäksi albumiksi yli 200 000 kappaleen myynnillä.
Kirka vastusti aluksi kappaletta, mutta Salmi lupasi laulajalle 30 000 markkaa (nykyrahassa lähes 9 000 euroa), jos tämä saapuisi äänitysstudioon. Salmen mukaan ei kestänyt kauan kun ”taksi kaarsi firman pihaan”.
Salmen levy-yhtiöt ajautuivat kuitenkin konkurssiin 1990-luvun puolivälissä ja hän jäi vapaaksi kirjoittajaksi.
Salmen tuotannossa heijastuvat monet kadunmiehen tunnot. Hän kuului sanoittajasukupolveen, joka uudisti voimakkaasti suomalaista iskelmäperinnettä.
Yhteiskunnallisesti aktiivisen Salmen kynästä lähti paljon muutakin kuin laululyriikkaa. Hän kirjoitti pakinoita ja kolumneja muun muassa Apuun ja Iltalehteen ja julkaisi runoja, romaaneja ja lastenkirjoja. Omaa elämäänsä hän muisteli kaksiosaisessa Rinkelikadun pojat -teoksessa.
Vexi Salmi oli harras penkkiurheilija ja vielä innokkaampi nykytaiteen keräilijä. Yhdessä puolison, Katri Wanner-Salmen kanssa kerätty yli 700 teoksen kokoelma on lahjoitettu Salmen entisen kotikaupungin Hämeenlinnan taidemuseolle.
Vexi Salmi oli naimisissa kolme kertaa. Hänen nuorin poikansa Topi Salmi on myös sanoittaja.
Yle Teema muistelee Vexi Salmea torstaina 10.9. klo 22.50 arkistopaketilla, jossa nähdään kolme ohjelmaa: Iltatähti-sarjan jakso vuodelta 1982 sekä Punainen lanka -ohjelma ja Kansansankari-sarjan jakso vuodelta 2006.
Radio Suomessa tänään klo 13 Paikka auringossa -ohjelmassa muistellaan Salmen sanoituksia, klo 18 Muistoissamme Vexi Salmi: studiossa Tarja Närhi Pekka Laine ja Olli Haapakangas ja klo 20 Taustapeili: Sanoittaja Vexi Salmi (uusinta vuodelta 2014). Yle Puheessa klo 19-21 Miten minusta tuli minä Vexi Salmi (1993). Syntymäpäiväsankari Vexi Salmi (2012).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti