Kirjailija Laila Hirvisaari on kuollut: "Hän oli historiallisen romaanin peruskallio"
Yksi Suomen kaikkien aikojen rakastetuimmista ja luetuimmista kirjailijoista kuoli 83-vuotiaana.
Kirjailija, professori Laila Hirvisaari kuoli keskiviikkona kotonaan Helsingissä. Hirvisaari oli syntynyt Viipurissa 7. kesäkuuta 1938.
Laila Hirvisaari oli yksi Suomen kaikkien aikojen rakastetuimmista ja luetuimmista kirjailijoista.
Avioliittonsa myötä Hirvisaari käytti vuosikymmeniä Hietamies-sukunimeä. Hän otti vanhan sukunimensä takaisin 2000-luvun alussa.
Hirvisaari tunnetaan historiallisista romaanisarjoistaan ja näytelmistään. Hirvisaaren kustantajan Otavan mukaan hänen kirjojaan on myyty Suomessa yli neljä miljoonaa kappaletta.
Hirvisaaren esikoisromaani on Lehmusten kaupunki vuodelta 1972. Se ja sitä seuranneet jatko-osat kertovat Lappeenrannan vaiheista aina 1930-luvulta lähtien.
Uransa aikana Hirvisaari kirjoitti 41 romaania ja lukuisia näytelmiä. Lisäksi useita hänen teoksiaan on dramatisoitu sekä televisiolle että näyttämölle.
Hirvisaarella on kolme tytärtä. Yhden heistä, kirjailija Eve Hietamiehen kanssa hän kirjoitti televisiosarjat Kirje isältä ja Tauno Tukevan sota. He tekivät työparina myös oopperan libreton. Tuomas Kantelisen säveltämän Mannerheim-oopperan ensiesitys tapahtui Ilmajoen musiikkijuhlilla 2017.
Hietamies kertoi runsas vuosi sitten Ylen jutussa työskentelyn äitinsä kanssa tuoneen mukaan äärettömän kunnioituksen, sillä Hirvisaari oli kuin "kävelevä tietosanakirja", joka tiesi tarvittaessa tuosta vain esimerkiksi ratsuväkirykmentin hevosten nimet.
Hirvisaari sai teoksistaan lukuisia palkintoja ja tunnustuksia, muun muassa kirjallisuuden valtionpalkinnon vuonna 1988 ja Pro Finlandia -mitalin vuonna 1993.
Professorin arvonimen Laila Hirvisaari sai vuonna 2002.
Vuonna 2011 Hirvisaaren Minä, Katariina -teos tavoitteli Finlandia-palkintoa.
Leena Majander-Reenpää: Laila tuli ihmistä lähelle
Laila Hirvisaaren kustantaja ja pitkäaikainen ystävä Leena Majander-Reenpää on järkyttynyt läheisensä kuolemasta. Haastattelua tehdään Majander-Reenpään kotipihalla, jossa kasvaa Hirvisaaren aikoinaan lahjoittama tammi.
– Hänellä oli viime viikolla syntymäpäivä ja puhuimme puhelimessa useaan otteeseen. On hirveä järkytys, että hän on nyt nukkunut pois ja se kertojan lahja, joka hänellä oli, on meillä enää hänen kirjoissaan luettavana.
Hirvisaaren ystävyys Majander-Reenpäähän ulottui koskemaan koko perhettä.
– Hän oli hirmuisen lämmin, spontaani ja välittävä. Hän otti meidänkin perheen kuin omakseen ja jaoimme toistemme perhejuhlat. Se oli tyypillistä hänen laajalle ystäväpiirilleen, että kaikki otettiin samaan karjalaiseen lämpimään sydämeen.
Lämpö ja rakkaus eivät käsittäneet vain Hirvisaaren lähipiiriä, muistelee Majander-Reenpää. Erityisesti lasten kaltoinkohtelu oli häntä erityisesti koskettava asia ja hän avusti esimerkiksi Viipurin katulapsia. Myös naisten asema varsinkin kehitysmaissa oli lähellä Hirvisaaren sydäntä, mutta hän ei halunnut nostaa itseään julkisesti esiin hyväntekijänä.
– Laila oli ihminen ja kirjailija, joka tuli lähelle ihmistä. Hänelle olivat hirveän tärkeitä lapset, naisten tekemä työ ja erilaiset heikommassa asemassa olevat ihmiset, vaikka ura vei hänet kirjoittamaan keisarinnoista, hoveista ja hallitsijoista. Valtava monipuolisuus oli hänen ihmeellinen lahjansa.
Majander-Reenpää ihailee ystävänsä uskomatonta kurinalaisuutta kirjailijana – Hirvisaaren tuottamien sivujen määrä on pyörryttävä.
– Kun yksi työ oli valmis, niin seuraava oli jo mielessä. Siinä ei paljoa lomia tai huilipausseja pidetty kun hän lähti uurastamaan. Sen seuraaminen sekä ystävänä että kustantajana oli sellaista, että vain ihmetteli mistä tuo energia kumpuaa.
Tavallisen kansan ja vallanpitäjien kuvaaja
Yleisradion pitkäaikainen kirjallisuustoimittaja Seppo Puttonen kuvailee Laila Hirvisaarta historiallisen romaanin peruskallioksi.
– Hän kirjoitti vuosikymmenten ajan ja sai valtavan lukijakunnan. Uskon, että lukijoita miellytti hänen tapansa käsitellä suomalaisten suhdetta itänaapuriin. Koska hän oli syntynyt Viipurissa, hän oli tavallaan jo veressään saanut tämän naapuruussuhteen ymmärryksen.
– Hän onnistui hienolla tavalla elävöittämään historiaa. Hirvisaari kirjoitti sekä vallanpitäjistä, että tavallisen kansan tunnoista ja elämästä niin, että siinä säilyi uskottavuus ja kiehtovuus.
Hirvisaari kuvasi taitavasti, uskottavasti ja tunteisiin vedoten muutosta joka Suomessa sotavuosien jälkeen tapahtui, Puttonen toteaa.
– Myös televisiosarjojen käsikirjoitukset toivat hänelle paljon ystäviä. Tietty menneen ajan nostalgisointi, tapa, jolla hän kuvasi kadonnutta aikaa jaksaa aina vaan viehättää lukijoita.
Hirvisaaren pitkäaikainen kustannustoimittaja Anja Salokannel kertoi vuonna 2018 Ylen Laila Hirvisaari ja kirjoittamisen polte -ohjelmassa, miten todellisia Hirvisaaren luomat hahmot kirjailijalle olivat.
– Hän eläytyi valtavan voimakkaasti henkilöihinsä. Kun joku heistä oli kuollut, niin hän soitti minulle kotiin. Jos minulla oli vieraita, he ihmettelivät, kuka lähiomainen on menehtynyt. Se oli Lailan kirjan henkilö.
Laila Hirvisaari toivoi, että hänet haudataan Lappeenrannan Lepolan hautausmaalle kuten hänen äitinsä.
Mitä muistoja sinulla on Laila Hirvisaaren teoksista? Voit keskustella aiheesta 18.6. kello 23 saakka.
Lue myös: Laila Hirvisaari kuvaa armotonta valtapeliä Venäjän johdossa
Yle Areena: Laila Hirvisaari ja kirjoittamisen polte
Laila Hirvisaari keskustelee Sofi Oksasen kanssa Helsingin kirjamessuilla 2016
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti