Jari Aarnio on syyllinen murhaan – käräjäoikeus tuomitsi ex-poliisipomon elinkautiseen ja vapautti rikollispomon 17 vuoden takaisesta teosta
Entinen rikollispomo Keijo Vilhunen ei ollut käräjäoikeuden mukaan vastuussa murhasta. Aarnio aikoo valittaa tuomiosta.
Helsingin huumepoliisin entinen päällikkö Jari Aarnio on käräjäoikeuden mukaan syyllinen 17 vuoden takaiseen murhaan. Helsingin käräjäoikeus tuomitsi hänet tänään elinkautiseen vankeusrangaistukseen.
16. lokakuuta 2003 tapahtuneesta murhasta Helsingin Vuosaaressa on aiemmin tuomittu elinkautisiin neljä miestä.
Henkirikoksen uhri oli ruotsalais-turkkilainen rikollinen Volkan Ünsal. Poliisi sai henkirikoksesta uutta tietoa ja avasi tutkinnan uudelleen vuonna 2015. Tuolloin rikoksesta alettiin epäillä aiemmin tuomittujen lisäksi Aarniota ja rikollispomo Keijo Vilhusta.
Molemmat ovat koko ajan kiistäneet vastuunsa Ünsalin kuolemasta.
Käräjäoikeus hylkäsi Vilhusen syytteen. Käräjäoikeuden mukaan jäi näyttämättä, että Vilhunen olisi yhdessä murhasta aikaisemmin tuomittujen kanssa osallistunut murhaan. Näyttö oli käräjäoikeuden mukaan osittain riittämätön, ja osittain Vilhusen esittämä vaihtoehtoinen tapahtumainkulku oli mahdollinen. Hänen syyllisyydestään jäi käräjäoikeudelle varteenotettava epäily.
Vilhusen avustajan, asianajaja Markku Fredmanin mukaan näyttö oli selkeä.
– Se osoittaa, että Vilhunen ei ole osallistunut tähän murhaan, Fredman sanoo.
Myös valtionsyyttäjä Mikko Männikkö arvioi tuoreeltaan käräjäoikeuden päätöstä.
– Vilhusen osalta käräjäoikeus on katsonut, että hän on toiminut tietolähteenä ja kertonut kaiken Aarniolle, Männikkö sanoo.
Tällä oli merkittävä osuus Aarnion langettavaan tuomioon.
Käräjäoikeuden mukaan Aarnio järjesti rikosta suunnitelleisiin henkilöihin kohdistuvaa tarkkailua ja muun muassa puhelinkuuntelua. Aarnio ei kertonut tiedossaan olleesta henkirikossuunnitelmasta tarkkailutoimia suorittaneille poliiseille vaan piti tiedon itsellään. Aarnio tiesi käräjäoikeuden mukaan suunnitelman konkreettisuudesta ja siitä, että Ünsaliin kohdistunut uhka oli todellinen ja välitön.
Kyseessä oli niin sanottu epävarsinainen laiminlyöntirikos. Aarnion ei siis väitetä aktiivisesti osallistuneen henkirikokseen tai sen suunnitteluun vaan jättäneen sen estämättä.
Vastaavaa murhasyytettä ei ole koskaan aiemmin käsitelty Suomessa.
Aarnio: Tiedossa vain ”löyhä huhu”
Syyttäjien mukaan Aarnio sai kesällä 2003 tiedon, että Ünsal aiotaan murhata. Aarnio ilmoitti asiasta Ruotsin poliisille. Syyttäjien mukaan myöhemmin Aarnion tiedot täsmentyivät sekä tekopaikasta että tekijöistä.
Käräjäoikeus katsoi, että Aarnio käytännössä otti Ünsalin henkirikoksen estämisen kontolleen määräämällä epäiltyihin kohdistuvaa tarkkailua ja pitämällä tiedot itsellään. Tämän takia Aarniolle syntyi suojeluvastuu Ünsalin hengestä. Silti hän ei ryhtynyt mihinkään toimiin Ünsalin suojelemiseksi.
Käräjäoikeuden mukaan Aarnio on voinut pitää varsin todennäköisenä sitä, että suunnitelmallinen palkkamurhajuoni johtaa Ünsalin surmaamiseen, jos hän ei ryhdy toimenpiteisiin. Käräjäoikeuden mukaan Aarnion tahallinen laiminlyönti oli syy-yhteydessä Ünsalin kuolemaan.
Aarnion puolustus kiisti syytteen oikeudenkäynnissä.
Puolustuksen mukaan Aarniolla ei ollut sellaista tietoa, jonka perusteella olisi voinut estää henkirikoksen. Aarnion mukaan hänen tiedossaan ei ollut ”löyhää huhua” yksityiskohtaisempaa tietoa Ünsaliin kohdistuneesta uhasta.
Aarnion avustaja, asianajaja Riitta Leppiniemi kertoo, että Aarnio valittaa tuomiosta.
– Tuomio oli hänelle suuri järkytys, ja kyllä Aarnio tästä ilman muuta valittaa.
Vilhunen on syytön murhaan
Syyttäjien mukaan Vilhunen osallistui aktiivisesti murhaan joko yllyttäjänä tai tekijäkumppanina. Syytteen mukaan Vilhunen järjesti murhan tekijöiksi Raimo Anderssonin ja Jani Leinosen. Mukana murhassa olivat myös Ünsalin ruotsinsuomalainen lapsuudenystävä Janne Raninen jaruotsalainen Leopoldo Gonzalez Carmona.
Heidät kaikki tuomittiin teosta elinkautiseen vankeusrangaistukseen vuonna 2005.
Uudessa tutkinnassa Leinonen kertoi, että oli suostunut murhahankkeeseen mukaan Vilhusen korkean aseman takia. Andersson surmattiin vuonna 2018. Syyttäjät pitivät hänen esitutkintakertomustaan vakuuttavana näyttönä Vilhusen syyllisyydestä.
Käräjäoikeus katsoi toisin eikä löytänyt Vilhusen osuudesta riittävää näyttöä.
Oikeudenkäynnissä Fredman huomautti, että Aarnion ja Vilhusen kertomukset ovat pahasti ristiriidassa. Vilhusen mukaan hän antoi tietoa murhasuunnitelmasta poliisille hyvissä ajoin ennen tekoa ja sen jälkeen.
Fredman huomautti oikeudenkäynnissä, että olisi ollut järjenvastaista Vilhuselta antaa poliisille tietoa murhasta, jota on itse mukana tekemässä. Vilhunen ja Aarnio olivat tapahtuma-aikaan läheisissä väleissä, ja Vilhunen toimi Aarnion tietolähteenä.
Ünsalin murhan motiivina on pidetty Tukholman Arlandassa tapahtuneesta arvokuljetusryöstöstä alkanutta tapahtumaketjua.
Ünsalin isän mukaan hänen poikansa kertoi ottaneensa yli kaksi miljoonaa kruunua Carmonan kätkemästä ryöstösaaliista ja paenneen Turkkiin.
Ünsal kertoi ryöstöstä poliisille ja pääsi todistajansuojeluohjelmaan. Hän kuitenkin lähti ohjelmasta ja matkusti Suomeen Janne Ranisen houkuttelemana.
Päivitys: Tämä oli päivittyvä uutisjuttu, johon on lisätty tietoa ensijulkaisun jälkeen. Päivittäminen lopetettu 22.12.2020 klo 17.10.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti