Matti V. Markkanen ajoi linja-autoa kunnes "latvatähti räjähti" – Pieksämäkeläisessä autotallissa syntyy nyt katiskoita isältä opitulla tahdilla
Matti V. Markkasen katiskaverstaassa Pieksämäellä syntyy nelisenkymmentä katiskaa vuodessa.
Katiskaseppä Matti V. Markkanen aloitti katiskoiden rakentamisen isänsä apulaisena jo vaahtosammuttimen kokoisena. Hänen isänsä Veikko G. Markkanen oli ammatiltaan kauppias, mutta valmisti sivutoimenaan katiskoita.
Joulukuussa raivattiin yksi huone talosta katiskaverstaaksi ja pyydyksiä tehtiin juhannukselle asti.
– Niitä sitten myytiin esimerkiksi Kuopion torilla. Olin siellä lapsena usein mukana, Matti V. Markkanen muistelee.
Isä lopetti katiskoiden tekemisen vuonna 2007 ja kuoli kahta vuotta myöhemmin.
Matti V. Markkanen jatkoi isänsä työtä vuonna 2010 hyväksi todetuilla malleilla ja työmenetelmillä.
Kysyntää riitti ja riittää edelleen – katiskoille on kehittynyt vuosikymmenten varrella niin kova maine.
– Nämä on todettu kalastaviksi ja kestäviksi. Ei näitä tarvitse kalastajille tuputtaa, Markkanen sanoo.
Katiskanvalmistuksen aloittaminen vuonna 2010 liittyy Matti V. Markkasen vaikeaan elämäntilanteeseen.
Hän työskenteli linja-autonkuljettajana ja piti työstään, mutta joutui työkyvyttömyyseläkkeelle vuonna 2009. Syynä oli pitkään kytenyt masennus, joka räjähti käsiin samaisena vuonna ja sai invalidisoivat mittasuhteet.
Nämä on todettu kalastaviksi ja kestäviksi. Ei näitä tarvitse kalastajille tuputtaa.
Matti V. Markkanen
– Työkaverit kysyivät, että missä olet ollut. Minä vastasin, että latvatähti räjähti, Markkanen naurahtaa.
Leipätyöhön ei ollut palaamista, joten tuolloin vielä Hollolassa asunut Markkanen jatkoi isänsä työtä katiskaseppänä ja alkoi samalla ottaa selvää mielen sairauksien mekaniikasta.
Hän kertoo, että kuntoutuminen ja kyseisiin asioihin liittyvä asiantuntijuus on opettanut hänelle enemmän kuin mitkään koulut elämän varrella.
– Olen työskennellyt Mielenterveyden keskusliitossa sekä luennoitsijana että vertaisohjaajana ja puoleeni on kääntynyt ihmisiä lääkäreistä lähtien.
Katiskasepän työ on terapeuttista hommaa.
– Ihmisten kanssa jutteleminenkin on mukavaa. Sekä tietenkin se, kun saa katiskoista hyvää palautetta.
Vuonna 2013 Markkanen muutti Pieksämäelle. Hän on syntynyt Leppävirralla, mutta ollut aikoinaan Pieksämäellä koulussa.
Katiskaverstaan tilat löytyivät autotallista Vesitorninmäeltä. Ei sentään omasta taloyhtiöstä, mutta vain parinsadan metrin päästä.
Hän jatkaa isänsä työrytmillä, eli käynnistelee työt joulukuussa ja lopettelee juhannuksen aikoihin. Tuona aikana valmistuu nelisenkymmentä katiskaa: työvaiheita on paljon ja tukilangatkin on pujotettu verkon sisälle.
– Nämä ovat rakennettuja katiskoita, ei koottuja, Markkanen painottaa.
Koneita ei tarvita, mutta jonkin verran työkaluja kylläkin, sekä tavallisia että erityistyökaluja. Hollolalainen kyläseppä modasi voimapihdeistä työkalun rautalankakoukun puristamiseen ja siskonmies rakensi kelan neljän millin kauppalankarullalle.
Malleja on kaksi, kaksinieluinen susikatiska sekä perinteisemmän näköinen sisänielukatiska. Kummassakin on kaksi kalanpoistoluukkua ja madekynnys nielun alapäässä. Kumpaankaan malliin ei pääse norppa uimaan sisälle, sillä nielu ei avaudu 15 senttiä leveämmälle.
– Nämä ovat virallisesti hyväksyttyjä malleja.
Katiskoiden sisäpuolella roikkuu myös ohut rautalangan pätkä. Mikä on sen tarkoitus?
– Siihen voi keihästää valkosipulinkynnen, se on erinomainen ahvenen ja kuhan houkutin.
Markkanen takaa, että katiska kestää kymmenen vuoden käytön, mikäli se puhdistetaan kolmesti kesässä mäntysuovan ja veden seoksella.
Omia katiskamalleja Matti V. Markkanen ei ole suunnitellut, koska isän malleista on vaikea pistää paremmaksi.
– Sumppuja olen kylläkin tehnyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti