Suomen kesäkuu oli mittaushistorian lämpimin, pohjoinen pallonpuolisko hohkaa kuumuutta – tutkija: "Mahdottomuus on muuttunut mahdolliseksi"
Helleaalto ja sulkukorkeapaine tapahtuvat ilmakehässä, joka on lämmennyt ilmastonmuutoksen seurauksena asteen tai kaksi. Tämä selittää Kanadan helleaaltoa. Kesäkuu oli suurimmassa osassa Suomea ennätyksellisen tai poikkeuksellisen lämmin.
Ilmastonmuutosta ja äärimmäisiä sääilmiöitä tutkiva Ilmatieteen laitoksen tutkija Mika Rantanen haluaa tehdä yhden asian selväksi: Ilmastonmuutos itsessään ei aiheuta sääilmiöitä, se on taustalla mukana tuomassa lisänsä sääilmiön voimakkuuteen.
Usein tutkijoilta kysytään, johtuiko jokin helleaalto tai tietty myrsky ilmastonmuutoksesta.
– Se on hieman huonosti asetettu kysymys. Mieluummin olisi kysyttävä, miten ilmastonmuutos vaikutti helleaallon voimakkuuteen? Ilmastonmuutos on taustalla yhtenä osatekijänä, Rantanen selittää.
Sen tutkiminen, kuinka suuri vaikutus ilmastonmuutoksella on ollut esimerkiksi Kanadan helleaaltoon, on kesken.
– Siinä kestää viikkoja, jopa kuukausia, kun tehdään ilmastomallisimulaatioita, Rantanen kertoo.
Lyttonissa Brittiläisessä Kolumbiassa Kanadassa mitattiin 29. kesäkuuta +49,6 astetta. Se on kuumin koskaan mitattu lämpötila 45. leveyspiirin pohjoispuolella.
Helleaalto ja sulkukorkeapaine tapahtuvat lämmenneessä ilmakehässä
Päällimmäinen syy Kanadan ja Yhdysvaltojen helleaaltoon on suihkuvirtauksien ja matala- ja korkeapaineiden sijoittuminen. Puhutaan sulkukorkeapaineesta: kun sellainen pääsee pysymään paikallaan monta vuorokautta, ilma lämpenee päivä päivältä.
Lisäksi on otettava huomioon, että helleaalto ja sulkukorkeapaine tapahtuvat ilmakehässä, joka on lämmennyt ilmastonmuutoksen seurauksena asteen tai kaksi.
– Se on resepti sille, miksi lämpöennätyksiä rikottiin Kanadassa laajalti, Rantanen kuvailee.
Edelliset ennätykset Kanadassa olivat 1930-luvulta. Tuohon aikaan verrattuna ilmasto on lämmennyt maailmanlaajuisesti asteen verran, maa-alueet voimakkaammin kuin maapallo keskimäärin.
Jos ilmastonmuutosta ei olisi, Kanadassa koetun lämpöaallon todennäköisyys olisi ollut häviävän pieni, niin pieni, että sen voi pyöristää nollaan.
– Ilmastonmuutoksen seurauksena tämä häviävän pieni todennäköisyys, tavallaan mahdottomuus, on muuttunut mahdolliseksi, Rantanen sanoo.
Kanadan lämpöaalto oli niin voimakas, että on arvioitu, että sen toistuvuus on luokkaa kerran monessa sadassa vuodessa, jopa tuhansissa vuosissa.
– Nyt siellä asuvien elinaikana ei tulevaisuudessa mitata näin korkeita lämpötiloja, Rantanen arvioi.
Tämä perustuu tilastollisiin toistuvuusarvioihin. Ilmastonmuutos huomioituna on arvioitu, että tällainen lämpöaalto toistuisi kerran noin 500 vuodessa samalla alueella.
– Toki on mahdollista, että vastaava lämpöaalto tulisi 10 vuoden kuluttua uudestaan, mutta se ei ole tilastollisesti todennäköistä, Rantanen selventää.
Mutta todennäköisyys kasvaa, kun ilmasto lämpenee. Helleaaltoja koetaan eri puolilla pohjoista pallonpuoliskoa eri paikoissa eri vuosina.
Tyypillisesti heinä-elokuu on vuoden kuuminta aikaa pohjoisella pallonpuoliskolla.
– Voidaan odottaa, että voimakkaita lämpöaaltoja esiintyy myös heinäkuun aikana jossain päin pohjoista pallonpuoliskoa, hän sanoo.
Vuodet ovat erilaisia myös tulevaisuudessa
Suomen ilmastoa leimaa suuri luonnollinen vaihtelu.
– Meillä tulee olemaan viileitä kesiä, ei ole odotettavissa, että kesät ovat aina hellekesiä, Rantanen muistuttaa.
Vuosien välinen vaihtelu on suurta myös tulevaisuudessa. Siksi lämpenevää trendiä voi olla vaikea huomata Suomessa. Mutta mitä laajempaa aluetta tarkastellaan, sitä selkeämmin lämpenemisen huomaa.
Kanadan ennätyslämpö mitattiin samalla korkeudella kuin Keski-Saksa sijaitsee, 50. leveyspiirillä. Suomen korkeudella, 60. leveyspiirillä on mitattu liki 40 asteen lukemia.
Suomen maantieteellinen sijainti on aivan erilainen kuin Kanadan, Rantanen muistuttaa. Merialueet ovat lähellä.
Suomen lämpöennätys, 37,2 astetta, mitattiin 29. heinäkuuta 2010 Pohjois-Karjalassa Liperissä Joensuun lentoasemalla.
– Ilmakehä lämpenee. En pidä mahdottomana, että Suomessakin 40 astetta rikkoutuisi joskus, mutta se on spekulaation tasolla, Rantanen arvioi.
Suomessa kesäkuussa oli vain viisi päivää, jolloin missään ei ollut hellettä
Kesäkuu oli Suomen mittaushistorian lämpimin, kertoo Ilmatieteen laitos, joka on tänään julkaissut kesäkuun tiedot.
Hellepäiviä oli etelässä yli 10 tavanomaista enemmän, käy ilmi tilastoista. Helsingin Kaisaniemen keskilämpötila oli 19,3 astetta. Se on vuonna 1844 alkaneen mittaushistorian korkein lukema.
Kesäkuu oli suurimmassa osassa Suomea ennätyksellisen tai poikkeuksellisen lämmin. Ilmatieteen laitos painottaa meteorologien käyttävän sanaa poikkeuksellinen vain, kun sääilmiön tilastollinen esiintymismahdollisuus on keskimäärin kolme kertaa sadan vuoden aikana tai harvemmin.
Vain osassa Lappia kesäkuu oli harvinaisen lämmin. Tämä tarkoittaa sitä, että siellä vastaava lämpö toistuu keskimäärin kerran 10–30 vuodessa.
Koko Suomen keskilämpötila oli kesäkuussa ennätyksellisen korkea, noin 16,5 astetta. Edellinen ennätys oli vuodelta 1953, 16,2 astetta.
Helleraja on Suomessa 25,1 astetta. Hellepäiviä on koko Suomen alueella kesäkuun aikana mitattu 25 kappaletta. Se on eniten digitoidun vuorokausiaineiston aikakaudella eli vuodesta 1961 alkaen, Ilmatieteen laitokselta kerrotaan.
Ilmatieteen laitoksen havaintoasemista eniten hellepäiviä mitattiin Satakunnassa Kankaanpään Niinisalon lentoasemalla, yhteensä 19 päivää.
Kesäkuun ylin lämpötila, 33,6 astetta, mitattiin Etelä-Karjalassa Parikkalan Koitsanlahdella 22. kesäkuuta. Lähellä oli Suomen kesäkuun lämpöennätys, 33,8 astetta, joka mitattiin Etelä-Pohjanmaalla Ähtärissä vuonna 1935.
Kesäkuussa havaittiin maasalamoita noin 78 000. Se on yli kaksi kertaa enemmän kuin kesäkuussa keskimäärin ja yli puolet keskimääräisestä vuotuisesta salamamäärästä. Viimeksi kesäkuussa on mitattu yhtä runsasta salamointia vuonna 2013. Silloin maasalamoita laskettiin 79 000.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti