Valvontakamera kuvasi kun vankia hakattiin metallitangolla päähän, syyllinen pääsi silti pälkähästä – MOT:n tutkima tapaus paljastaa ison ongelman Suomen vankiloissa
Osa vankien välisistä väkivaltatapauksista jää vaille ratkaisua vankiloiden käyttökelvottoman valvontakamerakuvan takia. Myös DNA-näytteet voivat jäädä hyödyntämättä esitutkinnan hitaan aloittamisen vuoksi.
Vanki kuntoilee ulkoilupihalla. Pian alkaa silmitön väkivalta. Yksi vangeista lähestyy toista ja alkaa hutkia tätä päähän kuntoilulaitteen metalliputkella.
Yllätyshyökkäyksen kohteeksi joutunut vanki pakenee ja kaatuu lopulta lumiseen maahan. Väkivalta jatkuu useiden lyöntien ajan, vaikka uhri ei enää liiku. Ylätaljan tanko osuu uhriin ainakin 20 kertaa.
Sairaalassa uhrin tietoihin kirjataan muun muassa murtuma, kallon turvotusta sekä tikkaamista vaativia pään haavoja. Lääkärinlausunnon mukaan päähän kohdistuvat vammat ovat potentiaalisesti hengenvaarallisia.
Ulkoilupihan tilanne tallentuu valvontakameroihin. Vartijoille uhri kuitenkin kertoo, että hän kaatui sellissä ja löi päänsä.
– Ei ole mitään sanottavaa tähän. Minulla ei ole mitään vaatimuksia, uhri kertoo poliisille esitutkinnassa.
Epäilty tekijä on myös niukkasanainen. Hän toteaa kuulusteluissa, ettei tiedä asiasta mitään.
Mies kertoo, ettei ulkoillut kyseisenä päivänä.
– Kiistän teon. Epäiltynä on väärä mies.
Väkivallanteko tapahtui Riihimäen vankilassa tammikuussa 2019. Tapahtuman kuvaus on koostettu käräjäoikeuden asiakirjoista ja tapauksen esitutkintamateriaalista.
Ylen MOT-toimitus on selvittänyt vankilaväkivaltaa. Tutkimme Riihimäen tapauksen lisäksi tilastoja vankien välisestä väkivallasta ja perehdyimme laajaan selvitykseen vankiloiden turvallisuudesta ja valvontatyöstä. Lisäksi toimitus haastatteli Sukevan, Turun ja Riihimäen vankiloiden alueella työskenteleviä poliiseja.
Riihimäen tapaus on kuvaava esimerkki vankilaväkivallasta ja ongelmista sen selvittämisessä. Vuosittain vankiloissa tapahtuu yhteensä kolmisensataa väkivalta- ja uhkailutapausta.
Vaikka valvotussa ulkoilussa tapahtunut hyökkäys tallentui videokuviin, jäi syyllinen silti tuomitsematta.
Pikselimössöä ja vanhentuneita rakennuksia
Vankilat ovat tiukasti vartioituja, mutta osa vankien välisistä väkivaltatapauksista jää ratkaisematta juuri vajavaisen todistusaineiston vuoksi. Riihimäen tapaus paljastaa laajemman ongelman: valvontakamerakuva on usein niin huonolaatuista, ettei sen avulla saada tekijää selville.
Kameratallenteiden kelvottomuus tulee esille myös tuoreessa raportissa, jossa on selvitetty vankiloiden turvallisuutta ja niitä hallinnoivan Rikosseuraamuslaitoksen valvontatyön onnistumista.
Kameratallenteessa kaksi pikseliä tökkivät toisiaan.
Henkilökunnan vastaus tutkimuskyselyyn
Raportin on tehnyt Vaasan yliopiston tutkija ja oikeustieteen tohtori Jyri Paasonen. Hän on perehtynyt laajasti turvallisuusalaan. Raporttia varten on haastateltu vankiloiden henkilökuntaa.
Henkilökunta kuvailee vankiloiden turvatekniikkaa auttamattoman vanhaksi ja on tyytymätön sen laatuun ja määrään.
– Kameratallenteessa kaksi pikseliä tökkivät toisiaan, henkilökunnan jäsen toteaa.
Eräs kyselyyn vastaaja toivoo, että turvallisuustekniikka saataisiin "edes sille tasolle, että sitä voidaan huoltaa, eikä varaosia tarvitse etsiä museoista."
Valvontakameroiden puutteellinen laatu nousee esiin myös MOT:n haastattelussa Itä-Suomen poliisin kanssa.
– Osa vankilan valvontakameroista on sellaisia, ettei niistä saada apua rikosten näytön kannalta, rikoskomisario Tiina Borg kertoo.
Surkean laadun lisäksi ongelmana on valvonnan heikko kattavuus. Tämän myöntää myös Rikosseuraamuslaitoksen turvallisuusjohtaja Ari Juuti.
– Tekninen valvonta ei kata kaikkia tiloja. Tilanteita on mahdollisuus järjestää kameravalvonnan ulkopuolella, esimerkiksi sellissä, Juuti sanoo.
Ongelmaa korostaa se, että vankiloiden infrastruktuuri on muutenkin osin vanhentunutta.
– Aikoinaan vankilat rakennettiin hyvin eri periaatteella kuin nykyisin. Sen takia niissä on valvonnan kannalta tosi paljon pimeitä paikkoja, turvallisuusselvityksen laatinut tutkija Paasonen toteaa.
Vanhoja laitoksia ei ole Paasosen mukaan myöskään osastoitu samalla tavalla kuin uusia. Vanhoissa vankilarakennuksissa osastot ovat isompia ja niiden välillä joutuu kulkemaan enemmän sisätiloissa esimerkiksi ulkoiluihin ja ruokailuun. Uusissa laitoksissa tämä on otettu huomioon. Niissä ulkoilupihoja on enemmän ja vangit syövät osastoillaan.
Vankien suut supussa, esitutkinta junnaa
Valvontakameroiden toimivuus olisi tärkeää todistusaineiston keräämisen kannalta, sillä kuten Riihimäen tapaus osoittaa, osa vangeista ei halua kertoa kohtaamastaan väkivallasta.
Taustalla voivat olla pelko omasta turvallisuudesta tai muut syyt. Vaikenemisen kulttuurin vuoksi vankien välisestä kiristämisestä ja uhkaamisesta on erittäin vaikea saada näyttöä niin, että tapaukset päätyisivät poliisin esitutkintaan.
Vankilassa tapahtuneissa rikostapauksissa kestää myös usein liian kauan ennen kuin poliisi saa esitutkinnan käynnistettyä. Tällöin esimerkiksi väkivaltatilanteessa käytetyn välineen DNA-todisteita ei voida enää täysin hyödyntää.
– Selvitystä tehdessä tuli vastaan muutama pahoinpitelytapaus, joissa poliisille oli ilmoitettu pahoinpitelystä heti, mutta esitutkinnan käynnistämisessä oli venynyt pitkään, viikkoja ja useampi kuukausikin, Paasonen kertoo.
Risen turvallisuusjohtaja Ari Juuti tunnistaa kehittämisen paikan.
– Vankiloissa tarvitaan koulutusta rikostutkinnan turvaamisesta, kuten todistusaineiston tallentamisesta, jotta tekovälineet osattaisiin ottaa talteen oikein. Silloin ne eivät ehtisi kontaminoitua, Juuti sanoo.
Tutkija Paasonen on itse työskennellyt vartijana Riihimäen ja Mikkelin vankiloissa parikymmentä vuotta sitten.
Osa vangeista toivoisi, että sellien ovet olisivat enemmän kiinni ja tuomiota saisi lusia rauhassa.
Tutkija Jyri Paasonen
Hän painottaa, että vankiaines on vuosien aikana muuttunut. Järjestäytynyt rikollisuus on koventunut ja kansainvälistynyt, kuten muissakin Pohjoismaissa. Varsinkin huumausainerikoksista tuomiota suorittavien vankien määrä on noussut.
Paasosen mukaan sellit ovat tänä päivänä pidempään auki kuin aiemmin. Osastoilla liikkuminen on vapaampaa.
– Osa vangeista toivoisi, että sellien ovet olisivat enemmän kiinni ja tuomiota saisi lusia rauhassa. Tämä korostuu varsinkin vankiloissa, joissa järjestäytyneen rikollisuuden painostusta ja uhkaa on olemassa.
Turvallisuustilannetta heikentävät myös valvontahenkilöstön vähyys ja puutteellinen koulutus. Henkilökunta on ilmaissut huolensa myös lisääntyneen yksintyöskentelyn riskeistä.
Lähivuosien vankilaväkivaltatapausten taustalla ovat olleet myös usein järjestäytyneen rikollisuuden, lähinnä United Brotherhoodin motiivit: velan perintä, vasikoinnista kostaminen sekä henkilökohtaiset ristiriitaisuudet ja välienselvittely.
Vankiloiden turvallisuutta huojuttaa myös järjestäytyneen rikollisuuden organisoima huumausainekauppa.
Turussa ja Sukevalla erittäin vakavaa väkivaltaa
Vankiloissa tapahtuva väkivalta on noussut myös apulaisoikeusasiamiehen pöydälle. Turun ja Pohjois-Savossa sijaitsevan Sukevan vankiloissa on viime vuosina tapahtunut runsaasti vankien välisiä väkivaltatapauksia, joista muutamat ovat olleet erittäin vakavia.
Vuonna 2019 Sukevan vankilan tarkastuskäynnillä kirjattiin, että linjaukset sellien ulkopuolisesta ajasta yhdistettynä vankilan rakenteeseen luovat erittäin otollisia paikkoja vankien väliselle väkivallalle. Useissa tapauksessa valvontahenkilökunnan resurssien määrä ei mahdollista riittävää ennalta estävää vaikutusta.
Risen turvallisuusjohtajan mukaan Sukevan turvallisuustilannetta on ryhdytty parantamaan sijoittamalla järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvät vangit omalle osastolleen erilleen muista ja ulkoilupihan rakentamisella.
Riihimäen tapauksessa erikoisia käänteitä
Riihimäen vankilan ulkoilupihalla tapahtunut raaka väkivalta tallentui valvontakameroihin. Lisäksi syytetyn ja uhrin hyvin tunteva vartija kertoi poliisikuulustelussa tunnistavansa kummankin vangin nauhalta varmuudella.
Rikosseuraamuslaitos toimitti poliisille ja syyteharkintaa varten alunperin vain yhden kameran kuvaaman videonauhan tilanteesta.
Jutun syyttäjä Veera Lamberg kuitenkin luki tapauksesta vankilan sisäisen selvityksen, ja hänelle selvisi, että valvontanauhoja täytyy olla useampi.
Hän pyysi puuttuvat tallenteet lisätutkinnassa. Niitä ei kuitenkaan ollut enää saatavissa.
– Ilmeni, ettei muita tallenteita enää silloin ollut, koska vankilan tallennusjärjestelmä on vaihdettu tai päivitetty tapahtuneen jälkeen, Lamberg kertoo.
Syyttäjän saama videomateriaali oli heikkolaatuista ja vaikka vartija kertoi tunnistaneensa uhrin ja toisen osapuolen, se ei riittänyt todisteeksi. Lamberg teki syyttämättäjättämispäätöksen viime vuonna elokuussa.
Vain hetki tämän jälkeen hän sai yhteydenoton Valtakunnansyyttäjän toimistosta. Rise oli kannellut Lambergin syyttämättäjättämispäätöksestä. Lambergin mukaan kantelun liitteeksi oli toimitettu muistitikku, jossa olikin kolme videotallennetta. Kaksi ulkoilupihalta ja yksi vankilan osaston käytävältä.
– Katsottuani tallenteet tein lisätutkintapyynnön todistajan uudelleen kuulemisesta. Tämän jälkeen peruutin tekemäni syyttämättäjättämispäätöksen, joka perustui olennaisesti puutteellisiin tai virheellisiin tietoihin. Nostin asiassa syytteen törkeästä pahoinpitelystä, joka käsiteltiin Kanta-Hämeen käräjäoikeudessa, Lamberg kertaa.
Lopulta erikoinen tapahtumasarja päättyi siihen, että viime kesäkuussa oikeus hylkäsi syytteet katsottuaan kaikki valvontakameranauhat. Niistä mistään ei voitu tunnistaa henkilöitä kasvonpiirteiden tai ulkonäön perusteella. Perusteeksi ei riittänyt myöskään vartijan tunnistus ja tarkkaan kuvailema epäillyn kävelytyyli.
Vankilan valvontajärjestelmä pitäisi päivittää vastaamaan oikeusjärjestelmän tarpeita.
Syyttäjä Veera Lamberg
Oikeuden asiakirjoissa kävelytyylistä käytetään sanaa swagger: "Puolelta toiselle heiluva retee kävelytyyli, joka kuvaa kävelijän asennetta’". Syytetyn puolustuksen laatimassa vastauksessa pidettiin mahdottomana yhdistää kävelytyyliä vain yhteen vankiin.
Tuomioistuimen ratkaisu ei yllättänyt Lambergia.
– Edelleen katson, että minulla oli selkeästi todennäköiset syyt syytteen nostamiseksi asiassa saadun uuden näytön perusteella, vaikka ulkopihan tallenteiden laatu ei riittänytkään henkilön tunnistamiseen kasvoista.
Lamberg toivoo, että tapauksesta otetaan opiksi.
– Vankilan valvontajärjestelmä pitäisi päivittää vastaamaan oikeusjärjestelmän tarpeita.
Risen turvallisuusjohtaja Ari Juuti kertoo, ettei vankilalta pyydetty vielä esitutkinnassa lisäselvityksiä, muita mahdollisia kameratallenteita tai muutakaan materiaalia. Esitutkintaan toimitettua materiaalia pidettiin riittävänä.
– Vankilalla ei ollut syytä selvittää syvällisemmin tapahtumien kulkua. Syyttäjän päätös jättää syyttämättä tulikin yllätyksenä ja kaikkien osapuolten oikeusturvan takia Riihimäen vankilasta oltiin yhteydessä keskushallintoyksikköön, josta reklamoitiin asiasta edelleen Valtakunnansyyttäjänvirastoon, Juuti kirjoittaa sähköpostivastauksessaan.
Valvontakameraongelmaan ollaan puuttumassa. Risen tämän vuoden budjetissa on varattu 3,2 miljoonaa euroa turvatekniikan uusimiseen.
– Se on kohdistettu kriittisimpiin korjattaviin ja uudistettaviin järjestelmiin, turvallisuusjohtaja Juuti sanoo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti